Burning City

As I was standing there in the dim red light flickering over my face coming from a distant burning city only lake separating me from it, I couldn't but wonder how had it all ended up in a situation like this. Hilt of a broken sword in my hand, badly bruised and hurting all over I glanced over a shoulder just to see the waiting wasteland behind me. I heard it whispering things, whispering as if knowing my intentions, whispering like it knew me. I turned my head to the burning city, feeling... peaceful? How could a person feel such feelings after what had happened to her?
     Maybe this was a sign for me to quit thinking myself as a human. More like an animal shielding itself upon the hatred of humans for they saw I was not one of them. I gripped the broken hilt in her hand tighter and threw it into the lake hoping I'd never have to see it again. I started to leave but hesitated. I glanced to the side of a city and squinted my eyes as I thought I saw a figure floating in the air. Rubbing my eyes I tried to spot the figure again only seeing the faint glow of the fires. Coming to a conclusion that it was just an illusion caused by the distant fires, I turned to my back to the city and started walking without a goal, without support and knowing that I'd be an outcast wherever I'd try to settle down. Knowing that I'd be hunted for what I was.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

A Whole New World

Hah, easy loot, I wondered in amusement when I emptied one more safe. Nobility tends to get careless when the summer comes. So many open windows that it's like a test for my discipline. And that really isn't one of my strengths.         I slid from the saferoom to the open moonlit corridor where I listened to the sleeping nobility. Nothing deviant from the normal. I moved to the open window as quietly as I could and hopped onto the open windowsill. I'd be long gone before anyone woke up. I would love to see their faces when they wake up.                I'm not your ordinary thief. Or technically I am. I do steal stuff but I only steal from the rich and only to fill up my stomach. I'm not Robin Hood: I don't steal to give money to the poor, that's not how I work. I don't have plans to be the ruler of thieves like most of the common underground scum. Is it so wrong to take from someone who has too much? Not in my opinion. There ...
Lue lisää

Metsässä

     Syvällä metsän siimeksessä metsästäjä astuu eteenpäin varmoin askelin. Metsä täyttyy lintujen laulusta ja ilmassa on alkukesän tuoksua. Lämmin tuuli puhaltaa metsästäjän kasvoille samalla, kun hän tarkkailee sammalelle jäänyttä jälkeä. Tiheään kasvaneet puut eivät päästä valoa oksiston ja lehtien läpi tähän aikaan vuodesta, joten suuri osa maasta on sammaleen peitossa. Se sopii metsästäjälle hyvin, koska sammal vaimentaa hänen askeleensa hyvin. Metsä kylpee vihreän eri sävyissä ja vaikka havupuut tuovatkin vihreyttä ja väriä metsään vuoden ympäri, kesäisessä metsässä kaikki värit tuntuvat kukoistavan voimakkaammin. Metsästäjän nimi on Eli. Hän astuu varmoin askelin syvemmälle metsään ja vaikka aurinko ei pääse paistamaan puiden lomasta, Eli tietää päivän olevan puolillaan. Koska Eli on vielä nuori, on hänen tehtävänsä metsästää kylälle ruokaa. Ei Eli myöskään ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut viljelystä tai muistakaan kylän tehtävistä, mutta vanhemmat kyläläis...
Lue lisää

Prologi/Prologue

Hengästyttää, ahdistaa, jaloissa ei tunnu enää muuta kuin kipua, ajattelen samalla, kun jatkan juoksemista pitkin ahdasta ja pimeää kujaa. Takanani kajastaa heikko punainen valo takaa-ajajieni soihduista. Kuulen kuinka askeleet ja äänet takanani kurovat välimatkaa umpeen. En jaksa enää, panikoin ja pala kurkussani kasvaa. Vaikeampi hengittää.          Käännyn viereiselle kadulle, jossa ei näy ketään, koska ulkonaliikkumiskielto on edelleen voimassa. Miksikö? Minun takiani. Tai no, osittain minun. Kiihdytän vauhtiani, vaikka jalkani vaikeroivat kivusta ja jokainen askel lisää haluani pysähtyä huilaamaan. Miten saisin heidät karistettua kannoiltani? Äänet takanani voimistuvat ja kääntyessäni näen yhden heistä osoittavan suuntaani ja tähtäävän minua varsijousellaan. Aikovatko he ampua minut,  hätkähdän, kun jatkan juoksuani entistä rivakammin. Sydän hyppää kurkkuuni, kun nuoli kimpoaa viereisestä seinästäni metrin päähän jalastani. Tunnen kuinka adrenaliini ...
Lue lisää